Kun makaat tunteja silmät kiinni. Välillä tuijottaen kattoon, huokaillen. Kun haluaisit tuudittautua unen syliin, mutta levon sijaan tunnetkin piston. Kipua. Mennyt, tuleva ja nykyhetki ovat kaikki kimpussasi. Järkesi tietää mitä on meneillään, mutta tunteet eivät ymmärrä tapahtumien kulkua. Et pyydä muuta kuin lepoa, hetken taukoa maailman hälinästä, mutta sitä sinulle ei anneta.
Aiemmin niin turvallisen oloisista kaappikellon lyönneistä on tullut kirous, jota et kestä kuulla.
Toisinaan et tunne mitään. Et kerrassaan mitään. Makaat vain, odottaen. Tulisipa kipu, naurukohtaus, tekstiviesti, kyynel, mummon kissa, ihan mitä tahansa. Uni. Mitään ei tapahdu. Tulisipa joku tähän tilanteeseen kanssasi, tapahtuisipa jotakin. Mutta niin ei tapahdu.
Joskus olet unessa jo ennen kuin poskesi edes kohtaa tyynyä. Syvässä, levollisessa unessa. Heräätkin virkistyneenä. Joskus taas unennäkösi on katkennut moneen kertaan jo tunteja ennen herätystä, mutta se ei haittaa. Olet oppinut arvostamaan sirpaleita, jotka saat.
Lopulta opit, etteivät unettomat yöt ole pahinta mitä voisi kuvitella. Ne eivät ole maanpäällinen helvetti, vaikka niin uskoitkin pitkään. Se valtasi elämäsi vasta, kun aloitkin nukkua. Nähdä raskasta, loppumatonta unta. Unta, joka sai sinut levottomaksi. Unta, joka valtasi sinut ja murskasi sinut pieniksi paloiksi vain osoittaakseen voimansa - huvin vuoksi. Unta, jossa jäit täysin yksin ja ainoat paikallaolijat olivat kanssasi vain kääntääkseen sinulle selkänsä. Unta, joka sai sinut pelkäämään.
Päivällä yrität elää normaalisti, välittämättä uupumuksesta, joka painaa sinut kasaan. Nauttien asioista, yrittäen säilyttää tietyt mittasuhteet asioissa, vaikka mielesi tekee vain kiukutella kaikesta. Aina et onnistu. Unohdat tapahtumia, suutut viattomille. Etkä voi selittää heille mitään, pyydät vain anteeksi ja jatkat matkaasi. Illalla toistat kaikki hyväksi havaitsemasi rutiinit. Ajattelet positiivisia asioita, syöt kunnon iltapalan ja rentoudut. Mutta kun lopulta käyt maata, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa. Aamu näyttää, mikä on ollut kohtalosi tänä yönä.
Uni on ihmeellinen asia. Se voi olla ihanaa, kamalaa tai jotakin siltä väliltä. Voi olla, ettei sitä aina ole ollenkaan. Kuitenkin vietämme elämästämme suuren osan unessa, ja se on meille elintärkeää. Vaalikaa untanne, ja kuunnelkaa mitä se kertoo teille
Te, jotka ette ole koskaan kokeneet (pitkittynyttä) unettomuutta, ymmärtäkää onnellisuutenne. Koettakaa keksiä väsymystään valittavalle muutakin sanottavaa kuin "valvoitko taas myöhään?" Valvominen ei aina ole tahdonalaista, eikä pitkäkään uni lepoa.
Te, jotka kärsitte uniongelmista, hakekaa ja hyväksykää apua ongelmaanne. Älkää hoitako vain oiretta, vaan muistakaa pureutua ongelman aiheuttajaan. Älkääkä pelätkö öitä, ne eivät ole ikuisia.
Aamun tuloon voi aina luottaa.
Aiemmin niin turvallisen oloisista kaappikellon lyönneistä on tullut kirous, jota et kestä kuulla.
Toisinaan et tunne mitään. Et kerrassaan mitään. Makaat vain, odottaen. Tulisipa kipu, naurukohtaus, tekstiviesti, kyynel, mummon kissa, ihan mitä tahansa. Uni. Mitään ei tapahdu. Tulisipa joku tähän tilanteeseen kanssasi, tapahtuisipa jotakin. Mutta niin ei tapahdu.
Joskus olet unessa jo ennen kuin poskesi edes kohtaa tyynyä. Syvässä, levollisessa unessa. Heräätkin virkistyneenä. Joskus taas unennäkösi on katkennut moneen kertaan jo tunteja ennen herätystä, mutta se ei haittaa. Olet oppinut arvostamaan sirpaleita, jotka saat.
Lopulta opit, etteivät unettomat yöt ole pahinta mitä voisi kuvitella. Ne eivät ole maanpäällinen helvetti, vaikka niin uskoitkin pitkään. Se valtasi elämäsi vasta, kun aloitkin nukkua. Nähdä raskasta, loppumatonta unta. Unta, joka sai sinut levottomaksi. Unta, joka valtasi sinut ja murskasi sinut pieniksi paloiksi vain osoittaakseen voimansa - huvin vuoksi. Unta, jossa jäit täysin yksin ja ainoat paikallaolijat olivat kanssasi vain kääntääkseen sinulle selkänsä. Unta, joka sai sinut pelkäämään.
Päivällä yrität elää normaalisti, välittämättä uupumuksesta, joka painaa sinut kasaan. Nauttien asioista, yrittäen säilyttää tietyt mittasuhteet asioissa, vaikka mielesi tekee vain kiukutella kaikesta. Aina et onnistu. Unohdat tapahtumia, suutut viattomille. Etkä voi selittää heille mitään, pyydät vain anteeksi ja jatkat matkaasi. Illalla toistat kaikki hyväksi havaitsemasi rutiinit. Ajattelet positiivisia asioita, syöt kunnon iltapalan ja rentoudut. Mutta kun lopulta käyt maata, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa. Aamu näyttää, mikä on ollut kohtalosi tänä yönä.
Uni on ihmeellinen asia. Se voi olla ihanaa, kamalaa tai jotakin siltä väliltä. Voi olla, ettei sitä aina ole ollenkaan. Kuitenkin vietämme elämästämme suuren osan unessa, ja se on meille elintärkeää. Vaalikaa untanne, ja kuunnelkaa mitä se kertoo teille
Te, jotka ette ole koskaan kokeneet (pitkittynyttä) unettomuutta, ymmärtäkää onnellisuutenne. Koettakaa keksiä väsymystään valittavalle muutakin sanottavaa kuin "valvoitko taas myöhään?" Valvominen ei aina ole tahdonalaista, eikä pitkäkään uni lepoa.
Te, jotka kärsitte uniongelmista, hakekaa ja hyväksykää apua ongelmaanne. Älkää hoitako vain oiretta, vaan muistakaa pureutua ongelman aiheuttajaan. Älkääkä pelätkö öitä, ne eivät ole ikuisia.
Aamun tuloon voi aina luottaa.
