kesätarina

yhden takapihan kokoiseen ajattomuuteen rakensimme idyllin

sellaisen, jossa ihmiset kohtasivat toisensa ensi kertaa
ja sielut hykertelivät yhteisin sävelin
kuin jo pienen ihmisiän tunteneet


kesäyön sinisessä valossa
emme tehneet taikoja tai suuria ihmeitä

nautimme vain
                           
                                 irti maailmasta


            ajasta
                                                               ja luvanvaraisuudesta

hetkestä, jossa elämä on kaunis



lopulta oli vain varpaat rantavedessä
kevyet pilvet tuomassa taivasta lähemmäksi, ihmisen ulottuville

tuli aika tutkia missä hetkessä maailma liikkuu
kävellä sen mukaan kirkastuneessa valossa