Kiitos hyvinvoinnin rakentajasukupolvelle

Muutama viikko sitten mua pyydettiin puhujaksi vanhustenviikon pääjuhlaan Tammelaan. Teemana juhlassa oli tänä vuonna "Koko Suomi kiittää hyvinvoinnin rakentajasukupolvea", ja raameiksi puheen pitämiseen sain suunnilleen: "No kerrot, mikä on Suomessa hyvin tai mistä haluaisit kiittää, tai onko sulla joku muisto jonka haluaisit jakaa."

Sotavuosia, veteraanien ponnistuksia ja taloudellista venyvyyttämme ollaan ihmetelty puheissa ja kekkereissä kerta toisensa jälkeen. Nekin ovat kaikki toki tärkeitä ja kiittämisen arvoisia aiheita, mutta toivoin kuitenkin löytäväni jonkin omemman näkökulman niiden välistä. Lopulta se pelmahti jostakin pääkoppani kätköistä: Suomesta on rakennettu mahdollisuuksien maa. Ei sellainen amerikkalainen "jokainen voi olla oman onnensa seppä", vaan sellainen suomalainen "kaikki saavat mahdollisuuden" -tyyppinen ratkaisu.

Pyöriteltyäni tätä ajatusta tulin siihen tulokseen, että jälleen kerran kaikki kulminoituu peruskouluun. Vaikka yhteiskuntamme pyrkiikin tukemaan heikkoja, antaa rikollisille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille uusia mahdollisuuksia, kuitenkin se suurin mahdollisuus on siinä, että jokaisella meistä on oikeus kouluttautua. Se, jos mikä antaa mahdollisuuksia kehittää itseään ja elää juuri sellaista elämää kuin kukakin haluaa. Ja lopulta sain tiivistettyä lukuisat kiitoksenaiheet yhdeksi: kiitos siitä, että Suomesta on tehty mahdollisuuksien maa. Sellainen ympäristö, jossa jokainen saa kehittyä.

Minulla ei (luojan kiitos) ole videotallennetta puheestani, mutta liitän itse tekstin tähän. Jokainen voi sitten tahoillaan kuvitella, miltä se kuulosti kun kädet tärisivät jännityksestä, paperia oli runtattava kiinni puhujapöydän pintaan hermostuksissa ja äänen värinä piti kätkeä ylpeänsekaisen jäykkyyden taa. Kaikin puolin puheen pitäminen oli jännittävä kokemus, sillä en ollut aiemmin pitänyt vastaavanlaista "virallista" puhetta, vaan hoitanut enimmäkseen rennompia juontotyyppisiä tilaisuuksia. Kuitenkin harmaapäisen yleisöni tarkkaavaisuus ja kannustavat sanat tilaisuuden jälkeen saivat minut uskomaan, että näilläkin sanoilla oli merkitystä.

Hyvät juhlavieraat

Suomen juhlavuotta vietetään monin eri tilaisuuksin, juhlin ja muistamisin niin täällä kotikunnassamme, valtion laajuisesti kuin ympäri maailmaa. Erityisesti vanhustenviikko nostaa esiin 100-vuotiaan taipaleemme todelliset sankarit, teidät, hyvät ikäihmiset. Te olette olleet luomassa pohjaa sille, mitä Suomi tänä päivänä on.

Tänäkin päivänä saamme Suomessa nauttia vakaista yhteiskuntaoloista, puhtaasta luonnosta ja jatkuvista kehitysaskeleista. Tässä kaikessa on kyse yhteisistä arvoistamme, suomalaisen kulttuuriperinnön siirtämisestä sukupolvelta toiselle. 100-vuotiaan Suomen kehityksessä ei ole kyse pelkästään taloudellisesta menestyksestä, hyvinvointivaltion synnystä tai siitä, millaisen kansainvälisen aseman olemme saavuttaneet. On kyse myös siitä, millaisen ympäristön olemme luoneet asuttavaksemme tänne Suomeen. On kyse siitä, millaisin arvoin te ja muut aiemmat sukupolvet olette tätä maata rakentaneet. Kun katson kotiympäristöäni Suomea, sen kulttuuria ja niistä minulle välittyviä arvoja, näen, että minulla on mahdollisuus kehittä itseäni. Kehittää itseäni yhteiskunnassa, jossa jokaiselle annetaan mahdollisuus ja eväitä elämään.

Iso osa tätä kuvaa on suomalainen koululaitos, sillä juuri se välittää näitä arvoja ja auttaa kehittämään omaa ympäristöämme joka päivä. Ei liene mikään salaisuus, millainen menestystarina koululaitoksemme on ollut. Se on tuottanut maahamme mielettömän määrän osaajia, ammattilaisia, jotka ovat nostaneet Suomen maailmankartalle. Se on tuottanut meille kotimaahan arki- ja työelämän taidoiltaan kelpoja nuoria vuosi toisensa jälkeen. Tämän järjestelmän synty ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys. Koulujärjestelmämme synty ja kehitys piilevät syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja maamme historiassa. Sen kulmakivinä ovat olleet nimenomaan halu antaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille kansalaisillemme kehittää itseään. Halu välittää meille tärkeitä arvoja sukupolvelta toiselle sekä halu vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Moni saattaa ihmetellä, miksi vuosi toisensa jälkeen koulujärjestelmämme nousee keskustelussa esiin, kun halutaan puida syitä Suomen menestykseen. Jotkut väittävät koululaitoksemme jopa heikenneen viime vuosina radikaalisti, eivätkä välittäisi enää nostaa sitä jalustalle.

Mielestäni on kuitenkin toisin.

Meille on kovalla työllä tehty yhteiskunta, jossa on hyvä elää. Se vaatii kuitenkin edelleen työtä toimiakseen ja kehittyäkseen. Yhteiskuntamme tarvitsee uusia tekijöitä, sukupolvia, jotka kantavat vastuun vanhempien tehtyään osansa. Tänäkin päivänä koululaitoksemme näitä tekijöitä valmistaa. Yhä tänäkin päivänä yksi koululaitoksemme tärkeimmistä tehtävistä on nimenomaan kehittää taitoja, jotka omaksumalla voi olla aktiivinen osa yhteiskuntaamme. Ne ovat tärkeitä taitoja, jotka eivät mene pois muodista, vaan pikemminkin nykyisessä tietoyhteiskunnassa niiden tarve kasvaa.

Toivon itsekin olevani yksi esimerkki tulevan yhteiskuntamme tekijöistä. Täältä, pienestä maalaispitäjästä, olen saanut aivan samat eväät elämään ja jatkokoulutukseen, kuin suurissa kaupungeissa varttuneet tuttavani. Niillä eväillä olen tähän mennessä ponnistanut Turun yliopistoon suorittamaan luokanopettajan koulutusta. Tulevassa työssäni haluan tukea yhteiskuntamme kehitystä ja auttaa tulevia oppilaitani näkemään heidän saamansa mahdollisuudet maassamme. Sanon tämän siksi, että nuorten syrjäytyminen, koulupudokkuus ja eriarvoisuus ovat valitettavan yleistyviä ongelmia yhteiskunnassamme. Pitää kuitenkin muistaa, että on yhä paljon meitä nuoria, jotka haluamme jatkaa edellisten sukupolvien työtä ja tarttua näihin ongelmiin ratkaisukeskeisesti.

Hyvät ikäihmiset, maamme rakentajat

Tahdon kiittää teitä siitä työstä, jonka olette maamme eteen tehneet. Erityisesti tahdon kiittää teitä siitä ympäristöstä, jonka olette yhteiskuntaamme luoneet. Ympäristöstä, jossa niin minä kuin monet monet muut saamme kasvattaa juuremme ainutkertaiseen arvopohjaan, kasvaa oman kulttuurimme helliminä ja kehittää itseämme maailman huipulle saakka. Te ette luoneet ainoastaan upeaa, 100-vuotiasta Suomea, vaan mahdollisuuksia meille jokaiselle. Meidän tehtävämme on nyt hyödyntää nuo mahdollisuudet.

Kiitos!